Kuvatarina alkaa

moi.

Kuten otsikosta voikin päätellä, olen aloittanut ensimmäisen kuvatarinani kuvaamisen. Tää alku vaikuttaa varmaan ihan erityisen tylsältä, mutta pyydän pientä kärsivällisyyttä: tarina lähtee kyllä kuoriutumaan vielä tästä.

Ennenkuin päästän teidät kuvatarinan pariin, suosittelisin lämpimästi lukaisemaan nukkeprofiilit pikaisesti läpi, ettei tarina ole ihan hirveän kamalan epäselvä. 

Vielä sen verran, että jos tekee mieli niin pistäkää jotain mukavaa vapaavalintaista musiikkia taustalle soimaan, aika lyhyt tämä kuitenkin loppujenlopuksi on niin en viitsi pistää tähän varta vasten mitään biisua ¤_¤

KUVATARINAAN

 Ethan: Joku on tulossa. Mutta kuka muka hortoilee metsässä keskellä yötä?

ai itses lisäks urpo

Charlie: Heei! Sinä siellä ylhäällä! Voisitko.. Tai odotas, tulen sinne ylös!

Charlie: *kiipeää saappaat lipsuen ylhäälle muukalaisen luokse* 

 Charlie: Eikös tämä ole vähän hassu aika istuskella jossain aidalla?

Ethan: Phah, et sinä minua tunne. Minulle kaikki aika on väärää, tai omien sanojesi mukaan, 'hassua'. 

Charlie: Noh, äläpäs nyt synkistele! *kyyristyy muukalaisen lähelle* 

Juuri kun Charlie on hipaisemaisillaan poikaa, poika vetäytyykin äkisti kauemmas. 

Ethan: ÄLÄ. KOSKE. MINUUN. 

 Charlie: Okei okei, äläs nyt tulistu hölmö.

Charlie lähtee kiipeämään alas.. 

..Mutta Charlien liukkaat saappaat vetävät alta, ja neiti horjahtaa pahasti.

Charlien jo syöksyessä alaspäin, sai Ethan kosketettua häntä. 

Sillä hetkellä, kun Ethan oli saanut hipaistua Charlien kättä, tunsi tyttö hajoavansa pirstaleiksi ja kasaantuvansa uudelleen aivan eri paikassa, kuin missä oli pirstoutunut. 

Hetken aikaa Charloten mieli tuntui utuiselta, mutta heti havahduttuaan kunnolla tajuihinsa, Charlie pomppasi pystyyn ja alkoi sättiä Ethania.

Charlie: Mitä ihmettä tuo nyt oli olevinaan? Kuinka muka sait minut pelastettua, vaikka olin jo putoamassa? Mistä se outo tuntemus johtui? Huumasitko minut? 

Charlie: Miksi edes kajosit minuun? Mikset antanut vain tippua? Pelkkä tuntematonhan minä olen! Olisit voinut vaikka heittää itse henkesi, jos olisitkin tempautunut mukaani! 

onpas huonolaatuinen kuva

Ethan: Rauhoitu. Meidän pitää vähän jutella.

Mitä ihmettä? Miksei hän kadonnutkaan kun kosketin häntä? Vaistoni kertoivat että minun täytysi koskea häntä ennenkuin kän tipahtaisi.. Mutta kuinka hän sai käytettyä luovutettuja taikavoimiani? En vaistoa hänessä noidan verta. Luulenpa, että olen häntäkin enemmän hämilläni.

Siinäpä sitä sitten. Jos vaikuttaa kiinnostavalta, niin kerro toki ^^

Nyt viimeistään kannattaa lukea ne

NUKKEPROFIILIT

niin koko kuvio varmaankin vaikuttaa selkeämmältä.

Niin ja hei, oliko toi hyvä kun siinä oli vähän enemmän selostusta ja kuvailua, vai pitäiskö teistä olla ennemminkin vähemmän kuvailua ja pelkkää vuoropuhelua?

heihei.