JEEEE huomenissa alkais tällä neidillä kesäloma, ja sehän tarkoittaa sitä, että olisi myöskin enemmän aikaa kuvata nukkeja ja tehdä muuta mukavaaaaaa! Syksyllä sitten jo yläasteelle uuden luokan pariin.. MUTTA nyt ei masennuta vaan minä rupean esittelemään mollamanian ostoksiani, ja te rupeatte katselemaan ostoksiani mwm.
Pari obitsua mun daliduolle kyllä, heitä on kaksi
Näitä juttuja sellasiin läpinäkyviin chipseihin
sori tää vähän heilahti Tällaset löytyivät yllätyksenä paketista ^^
Sain myös tommoset sukkahousut, koska olin tilannut nuken joka oli sitten loppunut valmistajalta..
Nyt tutustutaan uuteen nukkeen. Tiedätkö mikä se on? Arvaa ÄN YY TEE NYT!
Arvaa vaan
Se voi olla oikein
Tiedätkö sen?
Se on.............................
DAL ANGRY
Tällainen söpöläinen sieltä sitten pujahti meidän taloon QwQ
Oon ollu jo hetken aikeissa julkaista tän kännikeijusen, mutta ajatus on aina vaan vähän jäänyt. Tänään kuitenkin lupasin itselleni että sen postaan, joten tässäpä sitä sitten.
vähän siihen kännikeijuun liittyen, että sehän on puolitoista vuotta vanha tarina. Me ei sillon osattu kuvata kovin hyvin, eikä varsinkaan suunnitella juonta kovin mainiosti.. Tällä tarinalla on varmasti enemmän huumoriarvoa niille, jotka sitä oli tekemässä, kuin niille jotka eivät olleet. Toivottavasti viihdyttää jokatapauksessa ~^.^~
Julkaisen tarinan sellaisena kuin sen ajattelimme sitä kuvatessa, vaikka pari kohtaa on mun mielestä vähän tyhmiä..
Laita tunnelmaan soveltuvaa musiikkia soimaan:
ja hyi mikä laatu
Hei, olen Milena!
Hei, olen kännikeiju!
Hei, olen Saara!
Hei, olen Charlie!
TARINA ALKAA TÄSTÄ
Saara: *koputtaa oveen*
Charlie: Hei Milena! Onpa ihana nähdä! Ai.. toit Saarankin..
Charlie: Milenaaaah! Mehän sovittiin, ettei Saara tule.
Saara: A- ai mitä sovitte? Enkö saisi olla täällä?
Charlie: Voih, kaikki on ihan pilalla! Milena, olet kyllä yksi.. En edes sano mikä!
Milena: Olen pahoillani.. Enhän minä tarkoittanut..
Saara: Kyllä minä voin lähteä pois jos te haluatte viettää aikaa kahdestaan.
Charlie: Joo, Joo, Joo, Joo, Joooooo!
Milena: Ei missään nimessä! Emmehän me sinua voi häätää täältä!
Saara: Oikeasti? Oletteko varmoja?
Charlie: No ei kyllä..
Milena: Ehdottomasti! Voit jäädä seuraamme!
Saara: Noh.. Itseasiassa olen kyllä tosi väsynyt, että taidan kyllä mennä nukkumaan.
Saara: Charlie, voinko nukkua tässä?
Charlie: No etköhän.
Saara nukahtaa silmänräpäyksessä..
Charlie: Noniin Milena, nyt juodaan! Onpas jännää..
Milena: Pitäisköhän meidän? Noh, vain sillä ehdolla että sä juot ensin!
Charlie: Onnistuu!
Milena: Noniin, kyllä mä pystyn!
Charlie: HEEEHEHEHEHEH TANSSIIITAANANANNANAN
Milena: Osaatsä tehdä näin? *kuorsaa*
Charlie: Ai näin vai? *kuoraa erilailla*
Milena: Ei, kun käytä enemmän niinkun.. korvia HIHIHIHIHIHIHIHI
Charlie: MILEEE kato oon punasessa liejussa
Charlie: MILEMILEMILE MÄ LENNÄÄÄN
Milena: Eheh määäääkin mut vaan tällasel ukulillalalalaaa
Kännikeiju: Eih! En siedä tätä enää! Tulkaa tänne! HETI!
Charlie: ÖÖÖÖ MOIGGA KUKA OOT?
Kännikeiju: Olen kännikeiju. Minun tehtäväni on varmistaa, ettette tee typeryyksiä, kun olette humalassa.
Milena: Mitä toi mömmö on?
Kännikeiju: Ottakaa sitä hieman, ja syökää. Se saa olonne paremmaksi käden käänteessä.
SEURAAVANA PÄIVÄNÄ
Saara: Huomenta! Nukuitteko te hyvin?
Milena ja Charlie: Joo.. Hih!
hirveä lopetuskuva
TOSIAANKIN SIIS täähän on ihan täysi läppä ja erittäin vanha, muistakaa se ;)
Kuten otsikosta voikin päätellä, olen aloittanut ensimmäisen kuvatarinani kuvaamisen. Tää alku vaikuttaa varmaan ihan erityisen tylsältä, mutta pyydän pientä kärsivällisyyttä: tarina lähtee kyllä kuoriutumaan vielä tästä.
Ennenkuin päästän teidät kuvatarinan pariin, suosittelisin lämpimästi lukaisemaan nukkeprofiilit pikaisesti läpi, ettei tarina ole ihan hirveän kamalan epäselvä.
Vielä sen verran, että jos tekee mieli niin pistäkää jotain mukavaa vapaavalintaista musiikkia taustalle soimaan, aika lyhyt tämä kuitenkin loppujenlopuksi on niin en viitsi pistää tähän varta vasten mitään biisua ¤_¤
KUVATARINAAN
Ethan: Joku on tulossa. Mutta kuka muka hortoilee metsässä keskellä yötä?
ai itses lisäks urpo
Charlie: Heei! Sinä siellä ylhäällä! Voisitko.. Tai odotas, tulen sinne ylös!
Charlie: Eikös tämä ole vähän hassu aika istuskella jossain aidalla?
Ethan: Phah, et sinä minua tunne. Minulle kaikki aika on väärää, tai omien sanojesi mukaan, 'hassua'.
Charlie: Noh, äläpäs nyt synkistele! *kyyristyy muukalaisen lähelle*
Juuri kun Charlie on hipaisemaisillaan poikaa, poika vetäytyykin äkisti kauemmas.
Ethan: ÄLÄ. KOSKE. MINUUN.
Charlie: Okei okei, äläs nyt tulistu hölmö.
Charlie lähtee kiipeämään alas..
..Mutta Charlien liukkaat saappaat vetävät alta, ja neiti horjahtaa pahasti.
Charlien jo syöksyessä alaspäin, sai Ethan kosketettua häntä.
Sillä hetkellä, kun Ethan oli saanut hipaistua Charlien kättä, tunsi tyttö hajoavansa pirstaleiksi ja kasaantuvansa uudelleen aivan eri paikassa, kuin missä oli pirstoutunut.
Hetken aikaa Charloten mieli tuntui utuiselta, mutta heti havahduttuaan kunnolla tajuihinsa, Charlie pomppasi pystyyn ja alkoi sättiä Ethania.
Charlie: Mitä ihmettä tuo nyt oli olevinaan? Kuinka muka sait minut pelastettua, vaikka olin jo putoamassa? Mistä se outo tuntemus johtui? Huumasitko minut?
Charlie: Miksi edes kajosit minuun? Mikset antanut vain tippua? Pelkkä tuntematonhan minä olen! Olisit voinut vaikka heittää itse henkesi, jos olisitkin tempautunut mukaani!
onpas huonolaatuinen kuva
Ethan: Rauhoitu. Meidän pitää vähän jutella.
Mitä ihmettä? Miksei hän kadonnutkaan kun kosketin häntä? Vaistoni kertoivat että minun täytysi koskea häntä ennenkuin kän tipahtaisi.. Mutta kuinka hän sai käytettyä luovutettuja taikavoimiani? En vaistoa hänessä noidan verta. Luulenpa, että olen häntäkin enemmän hämilläni.
Siinäpä sitä sitten. Jos vaikuttaa kiinnostavalta, niin kerro toki ^^
niin koko kuvio varmaankin vaikuttaa selkeämmältä.
Niin ja hei, oliko toi hyvä kun siinä oli vähän enemmän selostusta ja kuvailua, vai pitäiskö teistä olla ennemminkin vähemmän kuvailua ja pelkkää vuoropuhelua?
